Onpa ollut kiirettä, kun en ole ehtinyt edes blogia päivittää, saatikka kotisivuja...  Jospa nyt vihdoin vähän..

Sain kivoja kuvia myös Bonosta, joista lisäsin yhden tuonne edelliseen kirjoituksiin 3 vuotiaista poitsuista.

Kiirettä on tosiaan piisannut. Silti ollaan käyty Helmin kanssa muutama kerta aktivointiagilityssä ja kyllä mamma tykkää, koira parhaassa iässään. Helmin kanssa on niin mukava harrastella välillä kahdestaan, rauhallisen ja kauniskäytöksisen rouvan kanssa on niin helppoa verrattu 3:een.
Onnin kanssa on vain metsälenkkeilty ja hieman temppuja opeteltu. Sulaisi nyt nuo lumet, että pääsisi tekemään jälkiä.
Almasta on tullut oikea hosuli. Alma on saanut kasvaa nuoruuttaan suht vapaasti, pian päästään Almankin kanssa taas kouluileen ja toivottavasti myös kesällä agilityyn. Almassa on vauhtia ja vielä niin paljon pentumaista sähinää. Niin pirteä ja iloinen luonne, joskus ehkä hieman liian oma-aloitteinen. Mörkökausiakin on ollut, pitää puhista lumiukoille ja kaikelle kummalle. Valitettavasti Alma on seurassaan oppinut myös vahtimaan ja päästää kyllä kunnon metakan kotipihassa. Äitinsä ei haukkunut lainkaan, oppi on siis tullut meillä..

Viime lauantaina Helmin nuoremmista pojista Luca poikkesi kylässä, hieman Onni yritti isotella, mutta Luca se vaan heilutteli häntäänsä Onnin pullistellessa. Oikein hyvä. Lucasta onkin kasvanut jo iso perro. Nappasin toki läjän valokuvia, mutta hosuin kiireessä niitä koneelle siirtäessäni ja niin ne siirtyivätkin parempiin bittiavaruuksiin.. Kyllä harmitti.

Sunnuntaina lähdinkin ajelemaan kohti Espoota, missä kävin ensin kuuntelemassa Kaimion erittäin mielenkiintoista luentoa kasvattajille  (siitä yritän kirjoitella ajatuksiani erikseen) ja sen jälkeen Miron pentusia, ihania karvakasoja.
Yhtään liiottelematta meni melkein tunti, kun mun maistellut sukkani ja sylköttelyjen jälkeiset housuni haisteltiin todella tarkkaan läpi kaikkien kolmen voimin. Välillä tuli pieni vilkaisu kulmien alta, että "missä sä olet oikein ollut".

 "kimpussa"

evästä...

masut täynnä lösähdetään niille sijoille huilimaan..

Löysinpä uuden ruuan hankitakaupan, josta on kotiin kuljetus. Olipa ylellistä, kun luulaatikot odottivat kuistilla töistä tullessani.
Olen myös shoppaillut "Piinaavan" Hannan lötköpötköjä , jotka ovat kestäneet ainakin tähän asti meidän tuholaisilla ja pallollinen lötkis on ollut tosi suosittu.

Alla vielä kuva Luna ja Siiri -neideistä jäälenkillään: